Synttärilahja 3-vuotiaalle

Pojanpoika täytti kolme vuotta. Lahjaksi hän oli toivonut paloautoa. Sama toive oli esitetty kummeille, tädeille, isovanhemmille, koko muulle suvulle ja ystäville. Muita lahjatoiveita ei ollut.

Kymmenistä paloautoista tietysti saisi huikean palo-aseman, mutta näin isoäidin näkökulmasta tuntui viisaammalta keksiä lahjaksi jotain muuta. Sadoista leluista kuitenkin vain muutama on sellainen, jolla lapsi jaksaa ja voi yhtä aikaa leikkiä. Eikä päivänsankari ilahtuisi, jos lahjapaketista löytyisi seitsemäs samanlainen paloauto kuin toisten antamista paketeista.

Samanlaisen lahjan hankkimisen olisi toki voinut yrittää estää kyselemällä kutsuvierailta, mitä he aikovat antaa, mutta enhän tiennyt, keitä kaikkia oli kutsuttu. Ja kuvittelin vastausten olevan ”semmoinen pieni punainen paloauto”...

Eipä auttanut kuin keksiä jotain persoonallista, varmasti uniikkia ja ainutlaatuista. Mitä siis? Rahaakin oli hyvin vähän käytettävissä. Kurkistus omaan komeroon ja pöydällä pölyyntyvään ompelukoneeseen antoi idean. Minäpä ompelen itse! Materiaalit löytyivät kaapista eikä mitään tarvinnut ostaa.

Muhkuraiseksi käynyt tyyny kävi pesukoneessa ja sen sisukset tungin ompelemaani pussiin. Pussin päälle olin leikannut ja ommellut paloauton vanhasta, punaisesta t-paidasta. Ikkuna syntyi  saumoistaan ratkenneista urheiluhousuista ja renkaiksi ja tikapuiksi käytin vanhojen, mustien farkkujen sisätaskuja. Lopputulos näkyy kuvassa.

Paloautotyyny pääsi somistamaan päivänsankarin upouutta kerrossänkyä. 

Luulenpa, että tämä ei jäänyt viimeiseksi kierrätysmateriaalista tehdyksi lahjaksi. Punaisen t-paidan jäänteistä saattaa muodostua Pikku Myy. Vanhat, kuluneet, valkoiset lakanat alkavat näyttää muumeilta... ja lastenlasten syntymäpäiviä on vielä tulossa. Joka vuosi.