Kirja-arvostelu /Minna Haapasalo, Tilkkuterapiaa
Pitkästä aikaa blogiani herättelen. Tällä kertaa kirja-arvostelun merkeissä: Minna Haapasalon esikoisromaani Tilkkuterapiaa (Karisto 2022) Käsitöistä ja tilkuista tykkäävänä tartuin kirjaan, jonka nimi ja heleä kansi houkuttelivat lukemaan. Sujuvasti kirjoitettu kieli viehätti. Tarina sijoittui hyvin nykymaailmaan, mutta henkilöiden sisäinen elämä oli kaukana omasta elinpiiristäni. Lapsuusmuistot ja kertojan suhde edesmenneeseen isään sen sijaan loivat samaistumispintaa näin mummoikäisellekin. Lisäksi on annettava lisäpisteitä siitä, että kirjassa mainitaan Säyneinen ja Lastukoski sekä Pisa - kaikki minulle tuttuja, mainioita paikkoja. Kirjassa katkerasti eronnut Riina ihastuu lähes jokaiseen vastaan tulevaan mieheen ja juopottelee, kunnes löytää tasapainoa elämään käsitöiden ja sisarensa lasten parissa. Lapsuusmuistot kannattelevat ja tuovat liikuttaviakin sävyjä muuten kepeään kerrontaan. On aina ilo lukea hyvällä suomella kirjoitettua tekstiä. Muutama yksityiskohta kuitenkin hä