Metsämaan mummun mietteitä

Kun aurinko paistaa, ei itse tarvitse ☀️☀️☀️ Yllättävän kiva makuyhdistelmä Lämpimällä säällä ei juuri huvita touhuta kuuman hellan äärellä. Ulkona grillailut ovat asia erikseen, mutta aina ei ole aikaa eikä ehkä tarvettakaan isoille paistoksille. Vuosikymmeniä sitten äitini oli innokas kokeilemaan uusia ruoka-asioita ja Hesarissa julkaistu Ruokatorstai-sivu toi perheeseemme voileipäherkun, jonka ristimme voimavoikkoseksi.  Näin se tehdään: ruisleipäviipaleelle laitetaan sinihomejuustoa, sipulia ja banaania. Valmis! Voita tai muuta levitettä ei tarvita, mutta ei toki kielletäkään käyttämästä.  Jos on koristelunhalua, joku yrtti, vaikka persilja, viehättää.  Väri-iloa saa tomaatista tai vesimelonista.  Tänään ei jääkaapistani löytynyt Auraa eikä muutakaan sinihomejuustoa, mutta sini-valkohomejuusto sopi voikkoseen lähes yhtä hyvin. Maku vain oli miedompi. Palan painikkeeksi sopii punaviini. Paitsi meille raittiusihmisille, joille tässä helteessä maistuu aamusella hau

Lue runo ääneen rakkaallesi tai itsellesi.  Lähtisinkö maleksimaan? Ulos. Aurinko haluaa lämmittää nahkaani. Se pyytää anteeksi, koska sokaisi silmäni enkä nähnyt sinua enää. Ihoni kaipaa tuulen tuoksua.  Siniseen veteen teen kaarnasta laivan.  Jos kohtaan sinut, tahdon kanssasi hitaasti kellua kaarnalaivan kannella. Minuna ja sinuna maleksia maailmassa hyväillen ja hyväksyen - mitään muuttamatta, muita kaipaamatta.  Maleksimme maailmalle, emme muina miehinä vaan meinä, sinuna ja minuna. Metsän vihreys tuoksuu.  Mustikalla on sinun silmäsi, kätesi koivun oksat.  Sammalen muhkea tuoksu on kaunis kuin parantava kosketuksesi. Kaarna männyn kyljessä punertaa illan valossa. Mansikka on kypsä. Luonto on grillannut  herkkunsa valmiiksi.  Huuliesi kesäjuomaa tarvitsen ja pian! Jos odotan syksyyn, saan odottaa talvenkin.  Eikä kaarnasta synny venettä odottamaan väsyneillä käsillä. Hyvää Juhannusta!

Juhannus on vain kerran vuodessa - vai joka vuosi?  Kesä on mukava, odotettu vuodenaika, jolloin monella on loma ja jokaisella Juhannus. Mitä Juhannus sitten itse kullekin merkitsee, vaihtelee kuin kesäkuinen sää. Eli paljon. Yhdelle Juhannus on keskikesän valon juhlaa ja unohtumattoman romanttinen taikayö, toiselle se on kurjaa palelemista kovalla rantakalliolla ja viiltävää tarvetta saada jostain kumisaappaat, villapaita ja hyttyskarkotin. Yksi tahtoo grillata, toinen uida ja saunoa, kolmas olla rauhassa ja neljäs laulaa hengellisiä tai hävyttömiä. Moni heiluu humalassa ja onnistuu pilaamaan seurueensa juhlatunnelman. Joskus menee pilalle enemmänkin. Valitettavan moni hukkuu. Kuulin, että yhtään sellaista juhannusta ei ole tilastoitu, jossa hukkumistapauksia olisi ollut nolla. Suuri riski koituu kolmen H:n yhdistelmästä: helle, humala ja huolimattomuus. Ainakin kahta viimeksimainittua voi omalla toiminnallaan välttää. Mielestäni Juhannus, kuten muutkin juhlapyhät, tarjo

Kahvikakku banaanijogurtista Oli tullut ostettua banaanijogurttia litran tölkki. Ei oikein maistunut. Uhkasi vanhentua ja joutua hävikkiruuaksi. Reseptikirjastani löysin äidin kirnupiimäkakun, joka on helppo ja herkullinen eikä koskaan epäonnistu. Kaiken hyvän lisäksi se on nopea tehdä, koska ainekset vain sekoitetaan. Ei tarvitse vatkata. Kuvasta näkyy, että kakkua on usein tehtykin. Täplät lienevät siirappia. Alkuperäinen resepti  Äidin reseptistä muokkasin seuraavanlaisen: 2dl banaanijogurttia 1tl soodaa 0,5 dl sokeria 1 dl siirappia vajaa tl neilikkaa 1 tl kanelia 1rkl kaakaojauhetta 1,5 dl rusinoita vajaa dl sulatettua voita 3 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta) Ainekset sekoitetaan ja taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paistetaan 175 asteessa 40  - 45 minuuttia. Lopputulos oli todella maukas ja mehevä.   Banaanijogurtin maku peittyi mausteisiin ja kaakaoon. Tätä voisi jopa luulla suklaakakuksi. Rusinoiden määrä on makuasi