Kirja-arvostelu /Minna Haapasalo, Tilkkuterapiaa

 Pitkästä aikaa blogiani herättelen. Tällä kertaa kirja-arvostelun merkeissä: Minna Haapasalon esikoisromaani Tilkkuterapiaa (Karisto 2022) 

Käsitöistä ja tilkuista tykkäävänä tartuin kirjaan, jonka nimi ja heleä kansi houkuttelivat lukemaan. Sujuvasti kirjoitettu kieli viehätti. Tarina sijoittui hyvin nykymaailmaan, mutta henkilöiden sisäinen elämä oli kaukana omasta elinpiiristäni. Lapsuusmuistot ja kertojan suhde edesmenneeseen isään sen sijaan loivat samaistumispintaa näin mummoikäisellekin. Lisäksi on annettava lisäpisteitä siitä, että kirjassa mainitaan Säyneinen ja Lastukoski sekä Pisa - kaikki minulle tuttuja, mainioita paikkoja.

Kirjassa katkerasti eronnut Riina ihastuu lähes jokaiseen vastaan tulevaan mieheen ja juopottelee, kunnes löytää tasapainoa elämään käsitöiden ja sisarensa lasten parissa. Lapsuusmuistot kannattelevat ja tuovat liikuttaviakin sävyjä muuten kepeään kerrontaan. 

On aina ilo lukea hyvällä suomella kirjoitettua tekstiä. Muutama yksityiskohta kuitenkin häiritsi. Esimerkiksi se, että poika, joka ei vielä osannut sanoa ärrää, käyttää sanaa kolva, mutta jo seuraavalla sivulla sanoo, että korvaan sattuu. Ikään kuin ärrä olisi opittu sivun käänteessä ilman, että läsnä olevat aikuiset olisivat sitä huomanneet saati siitä ilahtuneet.  

Toinen pikkutarkkaa käsityönystävää harmittava seikka oli ompelukoneen osien väärät nimet. Kun kertoja syötti kangasta polkimen alle, tuli mieleen, että sehän on lattialla. Seuraavassa kappaleessa ilmeisesti tarkoitettiin paininjalkaa, kun puhuttiin painikkeesta.

Pienet virheet on helppo antaa anteeksi. Sanoohan kirjoittaja jo etusivun lainauksessaan: “Nothing is a mistake. There’s no Win or no Fail. There is only Make.” Suomennosta ei ollut. Itse kääntäisin näin: Virheitä ei ole. Ei voittoja eikä epäonnistumisia. On vain töitä.  

Kirjassa sain tutustua moniin erilaisiin ihmisiin, tilanteet vaihtelivat ja mutkikkaat ihmissuhteet rönsyilivät yllättävästikin. Kokonaisuutena Tilkkuterapiaa on mukavaa, hauskasti kerrottua lomalukemista, joka ei jää mieltä painamaan eikä turhan vakavasti mietityttämään.