Blogini ja koronaminä
Uskolliset blogini lukijat (kiitos teille kummallekin) kyselivät, miksi en pitkään aikaan ole kirjoittanut mitään. He epäilivät, että olen uupunut tai koronoitunut, laiskistunut tai vanhuuttani vain unohtanut koko blogin. No näin ei ole. Päinvastoin. Olen hyvinkin virkeä, terve, puuhakas ja kirjoittamista ajatteleva. Tosin pelkällä ajattelulla ei tekstiä synny. Olen pitänyt luovan tauon ja haudannut itseni hiljaisuuteen somemaailmassa. Olen elänyt aktiivisesti tässä oikeassa maailmassa, missä sanoja puhutaan ja kuunnellaan pikemminkin kuin kirjoitetaan ja luetaan. Maailmassa, jossa kommunikoidaan toisten ihmisten kanssa ilman sähköisiä välineitä ja jossa kohdataan kasvoista kasvoihin - vaikka puolet kasvoista olisikin koronamaskin takana piilossa. Minä tässä mietin, kannattiko laittaa huulipunaa Ilman koronaa olisin varmaan kohdannut muitakin ihmisiä kuin tyttären perhettä, jossa käyn lapsenlasta hoitamassa. Korona on kuitenkin kehittänyt kontaktikammon - vai itsekö lienen sen itselle