Kirja-arvostelu: Sofie Sarenbrant; Sielunkumppani
Rohkenen jälleen julkaista oman mielipiteeni lukemastani kirjasta. Itse olen kirjailijaksi haaveileva, tuskin koskaan sellaiseksi tuleva ja koen suurta nöyryyttä ja uteliaisuutta kohdatessani kirjoittajan, jonka kirjoja on käännetty 17 kielelle ja myyty yli 5 miljoonaa kappaletta. Mietin tietysti, mitä kirjasta voisin kirjoittajana itse oppia.
Ruotsalainen Sofie Sarenbrant on dekkarinkirjoittajana menestynyt, sitä en ihmettele. Ihmettelen sen sijaan sitä, miksi en ole aikaisemmin lukenut yhtäkään hänen kirjoittamaansa teosta. Nyt eteeni tullut Sielunkumppani on nimittäin jo kymmenes kirja poliisi Emma Sköldistä kertovassa sarjassa.
Hieman lukiessa haittasi se, että kirjan henkilöille on tapahtunut aikaisemmissa kirjoissa paljon sellaista, johon nyt vain lyhyesti viitataan. Ilman aikaisempaa tuttavuutta, monien sisäiset motiivit ja ajatusten syyt jäävät lukijan arvailujen varaan. No, eihän tämäntyyppisen kirjan tarkoituskaan ole olla mikään dokumentti tai aito ihmiskuvaus. Viihdettä ja jännitystä tämä tarjoilee.
Kirjan rakenne on hyvin ammattitaitoista työtä. Luvut ovat lyhyitä. Ne liikkuvat oletetussa nykyhetkessä lokakuisessa Tukholmassa. Välillä kerrotaan tapahtumista, jotka ovat alkaneet jo vuotta aikaisemmin ja johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Lukijaa käytetään myös oikeuden istunnossa seuraamassa syyttäjän ja asianomistajan (nimi paljastuu vasta lopussa) keskustelua lokakuisten tapahtumien jälkeen tammikuussa. Kirjoittaja saa lukijan ahmimaan tekstiä eteen päin, koska syntyy halu tietää, mitä kussakin vaiheessa tapahtuu.
Suomentaja Helen Bützow ansaitsee kiitokset. Kieli on sujuvaa ja helppoa lukea. Dialogi etenee hyvässä rytmissä eikä vuorosanoja ole liikaa. Aina tietää, kuka puhuu.
Tarina sinänsä on kamala. Ihmisten ilkeys ja pahuus on käsittämätöntä. Henkilöiden haavoittuvuus ja herkkyys suorastaan järkyttävää. Kaikki kärjistäminen tietysti lisää jännitystä, mutta uskottavuus kärsii. Pakko sanoa, että päästyäni kirjan 474 sivua loppuun, olin pettynyt. Jäi niin sanotusti paha maku suuhun, mikä tietysti johtuu siitä, että itse uskon ihmisten olevan pohjimmiltaan hyviä ja pahuuden vain satunnaisesti ilmenevän joidenkin ihmisten toiminnassa.
Mielestäni juonen loppuratkaisun paljastamista oli venytetty turhan pitkään. Dekkariperinteeseen toki kuuluu väärien johtolankojen ripustelu sinne tänne, mutta ei niitäkään loputtomiin jaksa sulatella.
Ilmeistä on, että Sofie Sarenbrant jatkaa Emma Sköld -sarjaa vielä tämänkin jälkeen.
Minä en aio seuraavaa kirjaa lukea.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentointi on luvallista, sallittua ja suotavaa, mutta ei pakollista