Miten suhtautua vanhenemiseen
Joka vuosi uusi amaryllis -aina yhtä hehkuvana Vuosi vaihtui minun elämässäni 65:nnen kerran. En edelleenkään huomannut uuden vuoden alkaessa mitään erityistä. En tehnyt lupauksia enkä taikoja. En halua tietää, mitä vuosi 2021 tuo tullessaan. En edes uskalla ajatella. Voin vain toivoa, että näen seuraavankin vuodenvaihteen terveenä ja maailman yhä elinkelpoisena. Se, mikä alkaneessa vuodessa on varmaa, on että vanhenemme. Itselleni se ei (vielä/onneksi) ole ongelma. Joidenkin ihmisten suhtautuminen vanhempaan väkeen on kuitenkin saanut minut miettimään ikääntymistä sosiaalisena ilmiönä. Tähän ikään mennessä olen kuullut esimerkiksi lauseen ”Mitäs oot elänyt noin vanhaksi” tilanteessa, jossa 85-vuotias valitti polvien kulumia ja vaikeuksia nousta matalalta sohvalta. (Valittaja varmaan olisi mieluummin kuullut kysyttävän voinko auttaa.) Ennen kuin olin kuuttakymmentäkään täyttänyt totesi joku hieman nuoremman näköinen kollega minulle koulutuspäivillä: ”Sullekin on ikää jo kertynyt - kiv