Kiire ja sen voittaminen

Kun aikoinaan aloin toipua vaikeasta masennuksesta, päätin poistaa sanavarastostani sanan kiire. Opettelin elämään ja olemaan ilman kiirettä, joka pelkkänä sanana jo nostatti hien ja ahdistuksen pintaan. 

Kiireen olemassaoloa en voinut poistaa, mutta korvasin sen toteamalla, että nyt on paljon tehtäviä ja monella asialla määräaika, dead line, jota ei voi siirtää. Sen jälkeen tarkastelin tehtäviä ja mietin, 1. ovatko ne kaikki todella minun tehtäviäni, 2. voiko niitä delegoida (puolisolle, lapsille, työkavereille, alaisille tai jopa esimiehelle, joka kuitenkin usein vie asioita omissa nimissään eteenpäin), 3. mitkä tehtävät ovat tärkeitä, välttämättömiä tai pakollisia, ja 4. mitkä asiat voi jättää huoletta tuonnemmaksi. Kalenteriin järjestin asioille aikaa ja yllättäen huomasin, kun pakolliset kuviot oli kirjattu näkyviin, että tehtävistä suoriutuminen määräaikaan mennessä oli mahdollista. 

Tärkeää oli oppia myös hieman tinkimään työn laadusta - ei tiskipöytää joka päivä tarvitse kiillottaa. Sehän vain häikäisee. Opettelin näkemään, millaista on riittävän hyvä. Jos täydellistä halusin, jouduin kuitenkin pettymään. Ja kun parhaani jaksoin tehdä, rennosti ja ilman ahdistusta, lopputulos oli yleensä keskinkertaista parempi. 

Toinen tärkeä seikka oli oppia sanomaan ei, silloin kun tyrkytettiin turhia tehtäviä ja sanottiin ”kun sinä olet näissä niin näppärä”. Jos asia ei kuulu omaan toimenkuvaan eikä ole esimiehen määräämä, voi liiasta kiltteydestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä - ainakin omalle hyvinvoinnille. Hyvässä työyhteisössä (kuten perheessäkin) jokainen tekee omat hommansa ja auttaa toisia vapaaehtoisesti tarpeen vaatiessa. Ei siksi, että tahtoo olla kiltti ja miellyttää muita. 

Mikä tärkeintä, kun työt sujuvat ja asioiden tekemisen into pääsee liekkeihin, työn tekijät eivät pala loppuun. Työ on kivaa ja palkitsevaa, kun itse voi hyvin ja saa oikeita asioita valmiiksi oikeaan aikaan ilman kiirettä.

Mitä paremmin keskittyy siihen, mitä tekee, sitä tehokkaammin saa asiat valmiiksi. Nykyihmisen ihannoima multitasking voi jonkin aikaa onnistua. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei hosumalla synny kunnon tuloksia. Vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, miten suuri viisaus on Harri Holkerin toteamus:”Minä juon nyt kahvia.”

                                            Pähkinät pitää purra hitaasti ja rauhallisesti