Juhannus on mielentila

Juhannus on vain kerran vuodessa - vai joka vuosi?


 Kesä on mukava, odotettu vuodenaika, jolloin monella on loma ja jokaisella Juhannus. Mitä Juhannus sitten itse kullekin merkitsee, vaihtelee kuin kesäkuinen sää. Eli paljon. Yhdelle Juhannus on keskikesän valon juhlaa ja unohtumattoman romanttinen taikayö, toiselle se on kurjaa palelemista kovalla rantakalliolla ja viiltävää tarvetta saada jostain kumisaappaat, villapaita ja hyttyskarkotin. Yksi tahtoo grillata, toinen uida ja saunoa, kolmas olla rauhassa ja neljäs laulaa hengellisiä tai hävyttömiä. Moni heiluu humalassa ja onnistuu pilaamaan seurueensa juhlatunnelman. Joskus menee pilalle enemmänkin.
Valitettavan moni hukkuu. Kuulin, että yhtään sellaista juhannusta ei ole tilastoitu, jossa hukkumistapauksia olisi ollut nolla. Suuri riski koituu kolmen H:n yhdistelmästä: helle, humala ja huolimattomuus. Ainakin kahta viimeksimainittua voi omalla toiminnallaan välttää.


Mielestäni Juhannus, kuten muutkin juhlapyhät, tarjoaa mahdollisuuden hengähtää arjesta. Monen on tehtävä työtä Juhannuksenakin, mutta juhannustunnelman voi löytää muulloinkin kuin juuri silloin kun Juhannus on kalenteriin merkitty. Juhannus on mielentila, jossa voi ymmärtää luonnon ja elämän kauneuden. Elämän ja kesän katoavaisuus voi käydä mielessä, mutta juuri juhannuksena sekin ajatus on kaunis eikä lainkaan masentava. Oikeassa mielentilassa Juhannuksen ajatteleminen luo  uskoa tulevaan ja antaa henkistä voimaa selviytyä vääjäämättä lähestyvistä pimenevistä illoista ja lopulta tulevasta syksystä. Oikeaan mielentilaan pääsee pitämällä silmät ja sydämen avoimena ja pään selvänä. Lisäksi on hyvä muistaa hengittää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu /Minna Haapasalo, Tilkkuterapiaa

Kirja-arvostelu: Sofie Sarenbrant; Sielunkumppani

Kirjoituskilpailun voittajateksti - aiheena Luonnossa Lahdessa