Tarvitaanko keittiössä taikinapyörää?

                                          Taikinapyörä, jota myös leivinpyöräksi kutsutaan

Muutto uuteen kotiin alkaa vanhan kodin raivaamisella. Uusi koti ei tunnu uudelta, jos kaikki siellä on samoin kuin vanhassa kodissa. On tullut aika luopua vanhasta, siirtyä eteenpäin ja antaa itselle tarpeeton niille, jotka tarvitsevat.

Kun on asunut samassa paikassa 25 vuotta ja perinyt sota-ajan eläneeltä äidiltään vanhojen esineiden lisäksi ajatusmaailman, jossa mitään ei saa heittää hukkaan, tavaramäärä asunnossa lähentelee tähtien määrää taivaalla.

Konmaritus kohdallani on jäänyt pohdinnan asteelle, mutta nyt täytyy käyttää sitäkin ajatusmallia raivaustyön helpottamiseen.  Jokaisen esineen kohdalla on mietittävä, tarvitaanko tätä uudessa kodissa (enhän tarvinnut sitä täälläkään)? Tuottaako tämä esine minulle iloa? Täytyykö minulla todella olla seitsemän kruunukorkinavaajaa, kun en koskaan juo mitään kruunukorkitettua? Mihin tämä mahtuu, kun uusi koti on vanhaa pienempi? Voinko elää ilman taikinapyörää?

Miksi taikinapyörästä luopuminen on vaikeaa, vaikka en ole sitä käyttänyt kuuteenkymmeneen vuoteen? Viimeksi muistan leikkineeni sillä joskus 1950-luvun lopulla pullantuoksuisessa keittiössä äidin touhutessa leipomispuuhissaan.

Nyt äiti varmaankin sanoisi: ”Älä heitä pois! Sitä voi vielä tarvita.”
No, kilttinä tyttönä tottelen ja keksin taikinapyörälle käyttöä. Taikinaa voi leikata veitsellä ja saksilla, joten leipojalle taikinapyörä ei ole välttämätön kapistus. Mutta ehkä mummolassa on hyvä olla jotain, mitä lastenlasten kotona ei ole. Jos itse olen lapsena taikinapyörällä leikkinyt, niin voivathan lastenlapsetkin sillä leikkiä.

Taikinapyörä päätyi muuttokuormaan. Sillä saa muovailuvahaan mukavia kuvioita.