Tekstit

Elokuva-arvio: Levoton Tuhkimo

Kuva
LEVOTON TUHKIMO käsikirjoitus Hanna Leivonniemi ohjaus Mari Rantasila ensi-ilta 25. joulukuuta 2024 Kävinpä pitkästä aikaa elokuvissa, kiitos Y-säätiölle, joka tarjosi leffan M2-Kotien asukkaille. Levoton Tuhkimo kertoi tarinaa Dingosta, joka oli 80-luvulla itseäni nuorempia tyttöjä hurmannut ilmiömäinen bändi. Filmin alkuteksteissä mainittiin, että kaikki ei ole totta, osa on kaduilla kuultua ja osa keksittyä. Hyvä niin. Olisi ollut harmillista erehtyä luulemaan elokuvaa dokumentiksi, niin pinnallinen ja pelkistetty tarina kerrottiin. Rokkarin lapsuudesta harpottiin musiikin tahdissa pitkin askelin menestyksen vuosiin ja lähelle eläkeikää. Yhtyeen keulakuva Neumann oli elokuvassa melko ikävä, määräilevä ja egoistinen tyyppi. Todellisuudessa Pertti Niemisen persoona on tietenkin monivivahteisempi ja varmasti miellyttävämpi. Muistakin yhtyeen jäsenistä kuva jäi ohueksi; he olivat varjomaisia ja persoonattomia sivuhenkilöitä, joiden suhde päähenkilöön vaikutti olemattomalta. Kaiken kaik...
1 kommentti
Lue lisää
Kuva
Novelli sota-ajalta Opiskelen eläkepäivieni ratoksi kirjoittamisen perusteita Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Faktan ja fiktion vuoropuhelua koskevalla kurssilla piti kirjoittaa historiallinen novelli todella eläneestä henkilöstä. Tehtävä oli rajattu 3- 5 sivun mittaiseksi kohtaukseksi henkilön elämästä siten, että hän on novellin minäkertoja ja päähenkilö.  Aikani pähkäiltyäni päädyin ajankohtaiselta tuntuvaan tilanteeseen ja itselleni tuttuun henkilöön. Tarinani pohjautuu tätini Anja-Liisa Määtän muistiinpanoihin, jotka löytyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.  Koska kurssin opettaja antoi novellistani kiitettävän arvosanan, rohkenen julkaista sen tässä.                                 K uvassa tarinani inspiraationa toiminut tätini                                  ...
1 kommentti
Lue lisää

Kirja-arvostelu: Omat kuvat; Riitta Jalonen

  Luin kirjan Riitta Jalonen: Omat kuvat   ( Tammi 2022)     Luen kirjoja viihtyäkseni, unohtaakseni ikävät asiat ja saadakseni tilaisuuksia kurkistaa toisten ihmisten elämään ja ajatteluun. Riitta Jalosen Omat kuvat ei ollut kevyttä viihdettä eikä tarjonnut pakoa ikävistä asioista, mutta avasi tilaisuuden porautua kirjailijan ajatusmaailmaan. Ensivaikutelma oli tekotaiteellista, sekavaa synkistelyä, jonka ymmärtäminen asetti samanlaisia haasteita kuin kubistisen maalauksen tulkitseminen. Tarkempi tutustuminen paljasti syvällisen, tiiviin tekstin, jossa on tarkkaan mietittyjä, aforismien kaltaisia kielikuvia ja monisäikeinen kertomus sairauksien varjostamasta elämästä.  Kirjan luettuani mieleen nousi Kantelettaren säe: ”Soitto on suruista tehty, m urehista m uovaeltu . ” Niin paljon kipua, tuskaa, surua ja sairautta kirjassa käsiteltiin. Huumorin pilkahduksia, toivoa ja hymyä kyynelten läpi jäin kaipaamaan.            ...
Lähetä kommentti
Sijainti: Suomi
Lue lisää